Kalenterin avauspäivä ja kevätesikko.

Ranskan tasavaltaiskalenterin laatijat halusivat aloittaa aivan jotain uutta. Vanha aikakausi sai jäädä taakse ja sen hapatus olisi kerta kaikkiaan kitkettävä pois. Uuden aloittaminen voi kuitenkin olla vaikeaa jos menneiden aikojen perinteet ovat läsnä. Kokeilu jäi varsin lyhytaikaiseksi eikä se ollut alkuhuuman jälkeen mitenkään kantava. 

Tänäkin päivänä Ranskassa käytettävä ajanlasku noudattaa samoja periaatteita kuin ennen vuosien 1793-1805 kokeilua eli tasavaltalaiskalenteria. Tänään kalenteri on pienen harrastajapiirin asia, ja lähes kaikki ihmiset elävät vanhan ajanlaskun mukaan ja pyhimykalenterin perintö elää ihmisten tavassa antaa lapsille nimet sen mukaan.

Eilen 20. maaliskuuta vietettiin kevätpäiväntasausta pohjoisella pallonpuoliskolla ja vastaavaa käänteisesti vastaavaa syyspäivän tasausta eteläisellä pallonpuoliskolla. Hetken ajan päivä oli koko planeetalla yhtä pitkä. Eteläisellä pallonpuoliskolla kuljetaan nyt kohti vuoden pimeämpää aikaa ja meillä kohti kesäkuussa koittavaa vuoden valoisinta päivää. Mitä tämä oikein meille opettaa? Se opettaa sen että jos kalenteria lähdettäisiin uusimaan Ranskan valistusfilosofian periaatteen mukaisesti niin etelästä pallonpuoliskoa kuin pohjoista pallonpuoliskoa varten tarvittaisiin hieman erilainen järjestelmä. 

Nimenomaan tarvittaisiin erilainen järjestelmä jos se ei pohjautuisi vanhaan perinteiseen. Ja tässäkin tarkastelussa jäävät sellaiset suuret kulttuuripiirit kuten Intia, Kiina, Japani ja tietenkin islamilainen maailma tarkastelun ulkopuolelle. Ja eikö pitäisi kuitenkin pyrkiä kaikkia yhdistävään  ajatusrakennelmaan. Sellainen on mahdotonta sillä  siihen asettavat jo eri uskonnot rajoituksia. Toisten nimissä ei voi lähteä tekemään mitään tällaisia suunnitelmia ja kaavailemaan mitään sopimuksia.

Suomessa meidän virallista kalenteriamme julkaisee edelleen Helsingin yliopisto ja sen almanakkatoimisto. Sen toimitustapa on edelleenkin hyvin asiallinen ja sellaisena sen tulee pysyäkin. Kuukausittaista listauksissa on viikkojako, nimipäiväkalenteri ja eri tähtitieteelliset vaiheet. Länsimainen kirkkovuosi näkyy myös kalenterin listauksissa. Niinpä jokaisen sunnuntain kohdalla on ensin kyseisen päivän kirkollinen tunniste vaikkapa ”kolmas sunnuntai loppiaista”, ja vasta sen jälkeen nimipäivien listaus. Vuosisatojen kuuluessa kun suomi-projekti voimistui, ja varsinkin itsenäisyyden aikana tähän listaukseen ovat tulleet myöskin viralliset liputuspäivät. Sellainen on esimerkiksi helmikuun viidennen päivän kohdalla Runebergin päivä. Muitakin tärkeäksi katsottuja tiedonantoja ilmoitetaan kuten maaliskuun kahdeksantena oleva kansainvälinen naistenpäivä ja kesäkuun neljäntenä oleva Puolustusvoimain lippujuhla. Kansainvälinen naistenpäivä ei ole virallinen eikä epävirallinen liputuspäivä kuten ei myöskään tammikuun lopulla vietettävä Vainojen uhrien muistopäivä. Nykyinen kalenteri vaikuttaa jo hieman erilaiselta, jopa aika tavalla erilaiselta kuin 100 vuotta sitten mitä tulee tiedonantojen runsauteen.  Se on eräänlainen hybridi josta tätä sana voidaan käyttää ilman inflaation vaaraa tässä yhteydessä.

Mutta jos katsomme erässä toista julkaisua jonka nimi on ”Suomen kansan kalenteri”, niin löydämme sieltä tietysti saman listauksen varsinaisissa  virallisissa kalenterisivuissa. Löydämme julkaisusta jokaisen kuukauden kohdalta myöskin teemapäivien listauksen. Vuonna 2026 maaliskuun osalta tuossa tapahtumien ja teemojen listauksessa on merkintä 16:n päivän kohdalla. Jotain kulttuuri-, ja uskontorajojen ylittämistä voidaan siitä löytää.  Noista päivistä kahdeksan on Yhdistyneiden kansakuntien vahvistamia teemapäiviä. Näitä YK-merkinnällä varustettuja päiviä ovat maailman luontopäivä, kansainvälisen onnellisuuden päivä, rasisminvastaisen päivä,  maailman runouden päivä, maailman vesipäivä, maailman ilmatieteen päivä,  maailman tuberkuloosipäivä ja maailman teatteripäivä. Ollaanko tässä menty sitten menty jopa tasavaltaiskalenterin ihanteiden suuntaan. Ei suoranaisesti mutta ajatuksessa on kyllä jotain samaa. Nuo kaikki edellä luetellut päivät ovat hyvin tärkeitä päiviä kaikille siviilisaatioille, tai ainakin niiden pitäisi olla. Hyvin tärkeällä tavalla valistuksen ihanteet näkyvät tavoissa antaa joillekin päivälle erityinen teema. Alkuperäiset tasavaltalaiskalenteri ”ylimenojaksossa” olevat kuusi hyveen päivää ovat saaneet moninkertaiset vastineet. 

Ranskan tasavaltalaiskalenterissa tämä päivä, maaliskuun ensimmmäinenkolmatta, oli omistettu eräälle tärkeälle kevään kasville. Päivän nimi oli Primavera ja kasvi oli kevätesikko eli Primula veris.  Pieni pohjoinen kansa on tässä hieman altavastaajan asemassa kun ajatellaan kokonaisuutta. Vaikka ilmastonmuutos on tosiasia jokaisena vuonna niin kevät ei aina tule niin aikaisin kuin se on tullut tänä vuonna. Jos uusivuosi alkaisi kevätpäiväntasauksen tienoilta ja sen ensimmäinen päivä aloittaisi vuoden, niin kevätesikkoja emme todellakaan näkisi eteläisimmässäkään Suomessa. Niitä näemme yleensä vasta huhti-toukokuussa näillä pohjoisilla leveysasteilla. Parempi päivän aihe olisi varmasti aivan tavallinen kelta- narsissi. Niitähän on maaliskuun puolivälin jälkeen jo myynnissä. 

Primula veris on Ahvenanmaan maakuntakukka. Kansanperinteessämme kevätesikkoa kutsutaan ”taivaan avaimiksi” koska sen kukkarypäs muistuttaa avainnippua. Se on perinteinen rohdoskasvi, jonka tärkeimmät vaikuttavat aineet ovat saponiinit. Niitä on erityisesti kasvin juurakossa, mutta myös kukissa. Kasvilla on ollut tärkeän lääkekasvin asema. Valistusfilosofit olivat hyöty-ajattelun edistäjiä ei ihme että siitä tuli vuoden ensimmäisen päivän nimikko. Sen keskeisimmät lääkinnälliset käyttötavat ovat:

I Se irrottaa limaa: Saponiinit ärsyttävät lievästi vatsan limakalvoa, minkä heijastusvaikutteena on lisääntynyt limaneritys keuhkoputkissa. Siksi sitä käytetään yskänlääkkeenä ja hinkuyskän hoidossa.

II Se Lievittää tulehdusta. Sitä käytetään usein yhdessä muiden kasvien, kuten katkeron tai seljan, kanssa poskiontelotulehduksen oireiden lievitykseen.

III Virtsaneritys ja nesteenpoisto. Kasvilla on perinteisesti katsottu olevan lievästi virtsaneritystä lisäävä vaikutus.

IV Sillä on rauhoittava vaikutus. Erityisesti kukista haudutettua teetä on käytetty kansanlääkinnässä unettomuuden ja hermostuneisuuden hoitoon.

Esikkokasvit voivat aiheuttaa joillekin kosketusallergiaa tai ihottumaa. Liian suuret määrät juuriuutetta voivat aiheuttaa pahoinvointia tai vatsavaivoja saponiinien vuoksi.

Ranskan tasavaltalaiskalenterin aikaan kasvi oli yleinen lääke, mutta nykyään on hyvä muistaa, että kevätesikko on rauhoitettu osassa Suomea, joten sitä ei saa kerätä luonnosta juurineen.

Kalentereista ja vuoden aloituksesta.

Ihminen lajina, ihmisen suku (Homo-suku) on ollut olemassa lajina kahden miljoonan vuoden ajan. Se on varsin paljon. Onko se vasta lapsuus; sitä on vaikea sanoa. Yksi asia näyttää varmalta; ihminen ei näytä aikuistuvan ja se voisi tarkoittaa sitä että ihmisen on vaikea löytää  kestävä tapaa elää tällä planeetalla.

Sanaa sivilisaatio käytetään meillä Suomessakin nykyään suvereenisti. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että Sid Meierin sivilisaatio peli olisi muokannut kirjoittavien ja ajattelevien ihmisten tajuntaa ja laajentanut käsityskykyä. Ehkä se hieman muokannutkin joidenkin tapaa ajatella, mutta joka tapauksessa maailmassa on monta sivilisaatiota jotka ovat käyneet häikäilemättömään kilpailuun keskenään. 

Maailmassa on myös useita erilaisia kalentereita. Oma länsimainen kalenterimme, niin, minäkin katson kuuluvani tähän länsimaiseen sivilisaatioon erään kansan jäsenenä, pohjautuu edelleenkin kristinuskoon ja sen juhlakiertoon. Ihmisen nimistö pohjautuu edelleenkin vanhoihin pyhimysten nimiin. Toki joillakin kuten itsellänikin voi olla jonkin vanhan uskonnon jumalan nimi nimi. Pitää tietenkin muistaa että suomalainen elämänmuoto on tietystä tarkkailu-horisontista katsoen aivan oma pieni sivilisaatio ja hyvin tarkasti suunniteltu projekti.

Joskus tulee ajateltua sitä voisiko koko kalenterin uudistaa ja millä tavalla sen voisi uudistaa. Planeettamme kiertää keskustähtemme auringon ympäri 365:n päivän ajan, tuo jakso tunnetaan vuotena. Olemme tottuneet kuukausiin, viikkoihin ja päiviin. Kuukausilla on erilaiset nimet, viikkoja yleensä numeroimme, päivilläkin on numerot mutta yleensä päiviin liittyy jonkin henkilön nimi. Omanlainen juonteensa eri on se että tietyillä päivillä voi olla kansainvälinen teemansa; tästä esimerkkinä YK.n päivä jota vietetään 24.10. Yksi mielenkiintoisimmista yrityksestä luoda uusi kalenteri, uusi ajanlasku, oli Ranskan tasavaltalaiskalenteri. Voi olla että on vielä moniakin, jotka ihailevat ja jopa noudattavat sitä.

Vanhemmiten kysyy aina mitä hyötyä kaikesta oikein on? Miksi mistään on jotain hyötyä? Jokaisesta ajatuksia herättävästä kysymyksestä on hyötyä, jokaisesta keskustelutuokiosta on hyötyä,  jokaisesta kirjoitetusta sanasta voi olla hyötyä. Kaikesta mikä saa ihmisen toimimaan paremmin ja järkevämmin itseään ja toisia ihmisiä ja koko elokuntaa kohtaan, siitä on paljon hyötyä. Kaukana kuitenkin siintää sellainen aika jolloin koko ihmiskunnalla olisi yksi ja sama kalenteri. Siitä pitää huolen nationalistinen harha ja uskontojen valta joka sekään ei näytä laantuvan.

Jos lähdettäisiin rakentamaan aikuistuneen ihmisen kalenteria pitäisi ratkaista tietysti montakin asiaa. Ensimmäiseksi tulisi kysymykseen vuoden alkamisajankohta. Se käy kaiken edellä. Vasta sen jälkeen voidaan voidaan löytää kestäviä ja järkeviä käytäntöjä. Länsimaisessa sivilisaatiossa perusta on pohjoisessa vuodenkierrossa, asiaa katsotaan pohjoisen pallonpuoliskon ihmisen näkökulmasta kiitos eurooppalaisperäisen sivistyksen. Uudenvuoden ajankohta on aina keskeinen ja tässä  sopassa merkittävällä merkittävässä roolissa on keskitalven, joulun juhla. Kyse on todellakin sopasta jossa monet ainekset ovat edelleenkin tunnistettavissa. Lähtö vuoden pimeimmästä hetkestä kohti valoa on tietysti aina luonut toivoa. Ei ihme että jotkut entisaikojen ihmiset puhuivat voittamattoman auringon juhlasta.

Jos lähdemme puhumaan kalenterista ja uudesta kalenterista, uudesta tavasta hahmottaa maailmaa, niin ei ole merkityksetöntä se tapa jolla luomme päiviin  ja vuodenkiertoon merkityksiä. Uusivuosi on keskeinen asia ja nimenomaan se mistä aloitamme ja millä perusteilla. Mutta olisiko auringon paluu eli talvipäivänseisaus oikea ajankohta? Edellä mainitut ranskalaiset valistusfilosofit aloittivat uuden vuoden syksyllä.  

Laajemmasta näkökulmasta katsottuna ihmisen oikeudet maailmankaikkeudessa ovat tietenkin kusiaisen luokkaa kuten suomalainen kirjailija Veikko Huovinen teoksessaan Havukka-ahon ajattelija sanoo. Valitettavasti ihmisen oikeudet tässä maailmassa ovat paisuneet vähän liian suuriksi.  Se tarkoittaa myöskin sitä että viimeistään aika pian pitäisi ottaa vastuu kaikista tekemisistä ja ryhtyä korjaamaan niitä vahinkoja joita on jo aiheutettu. Mitä kaikkea se sisältääkään?

Mutta kun lähdemme puhumaan kalenterista ja uudesta kalenterista voisi kevätpäiväntasaus olla konsanaan parempi lähtökohta uudenvuoden alulle kun ranskalais-viritteisen tasavaltalaiskalenterin syyskuun puolivälin jälkeinen syyspäivän tasaus. Ranskalaisilla oli lähtökohtanaan Ranskan julistaminen tasavallaksi. Taustalla kummittelee myöskin mahtavan viinikulttuuri maan tavat ja käytänteet. Tasavaltalaiskalenterin ensimmäinen kuukausi oli viininkorjuukuukausi Vendemiaire. Vuoden ensimmäinen päivä oli viinirypäleen päivä.

Ihmisen on tultava aikuiseksi. Mikä on lapsuutta on lapsuutta mutta kun tulemme aikuisiksi meidän on myös ajateltava ja käyttäydyttävä kuten aikuisen ihmisen tulee käyttäytyä. Se ei tarkoita sitä ettemme olisi leikkiviä ja lapsenmielisiä. Päinvastoin hyvä järjestys uudet järkevät tavat mieltää todellisuus, ymmärtää elokunnan kauneus ja moninaiset ihmeet, elämä monimuotoisuus sillä vasta ne antavat mahdollisuuden palata leikin ja lapseuden maailmaan. Kalenteri on hyvin tärkeässä asemassa. Ehkä kevät ja kevätpäivän tasaus tai jopa nykyisen huhtikuun ensimmäinen päivä olisivat sopiva päivä uuden tasavaltalaisen vuoden aloitukseen. Ihminen kaipaa kaikinpuolista herätystä ja heräämistä. Kevät on heräämisen ja ihmisen uudelleenpäivityksen aikaa.