Ranskan tasavaltaiskalenterin laatijat halusivat aloittaa aivan jotain uutta. Vanha aikakausi sai jäädä taakse ja sen hapatus olisi kerta kaikkiaan kitkettävä pois. Uuden aloittaminen voi kuitenkin olla vaikeaa jos menneiden aikojen perinteet ovat läsnä. Kokeilu jäi varsin lyhytaikaiseksi eikä se ollut alkuhuuman jälkeen mitenkään kantava.
Tänäkin päivänä Ranskassa käytettävä ajanlasku noudattaa samoja periaatteita kuin ennen vuosien 1793-1805 kokeilua eli tasavaltalaiskalenteria. Tänään kalenteri on pienen harrastajapiirin asia, ja lähes kaikki ihmiset elävät vanhan ajanlaskun mukaan ja pyhimykalenterin perintö elää ihmisten tavassa antaa lapsille nimet sen mukaan.
Eilen 20. maaliskuuta vietettiin kevätpäiväntasausta pohjoisella pallonpuoliskolla ja vastaavaa käänteisesti vastaavaa syyspäivän tasausta eteläisellä pallonpuoliskolla. Hetken ajan päivä oli koko planeetalla yhtä pitkä. Eteläisellä pallonpuoliskolla kuljetaan nyt kohti vuoden pimeämpää aikaa ja meillä kohti kesäkuussa koittavaa vuoden valoisinta päivää. Mitä tämä oikein meille opettaa? Se opettaa sen että jos kalenteria lähdettäisiin uusimaan Ranskan valistusfilosofian periaatteen mukaisesti niin etelästä pallonpuoliskoa kuin pohjoista pallonpuoliskoa varten tarvittaisiin hieman erilainen järjestelmä.
Nimenomaan tarvittaisiin erilainen järjestelmä jos se ei pohjautuisi vanhaan perinteiseen. Ja tässäkin tarkastelussa jäävät sellaiset suuret kulttuuripiirit kuten Intia, Kiina, Japani ja tietenkin islamilainen maailma tarkastelun ulkopuolelle. Ja eikö pitäisi kuitenkin pyrkiä kaikkia yhdistävään ajatusrakennelmaan. Sellainen on mahdotonta sillä siihen asettavat jo eri uskonnot rajoituksia. Toisten nimissä ei voi lähteä tekemään mitään tällaisia suunnitelmia ja kaavailemaan mitään sopimuksia.
Suomessa meidän virallista kalenteriamme julkaisee edelleen Helsingin yliopisto ja sen almanakkatoimisto. Sen toimitustapa on edelleenkin hyvin asiallinen ja sellaisena sen tulee pysyäkin. Kuukausittaista listauksissa on viikkojako, nimipäiväkalenteri ja eri tähtitieteelliset vaiheet. Länsimainen kirkkovuosi näkyy myös kalenterin listauksissa. Niinpä jokaisen sunnuntain kohdalla on ensin kyseisen päivän kirkollinen tunniste vaikkapa ”kolmas sunnuntai loppiaista”, ja vasta sen jälkeen nimipäivien listaus. Vuosisatojen kuuluessa kun suomi-projekti voimistui, ja varsinkin itsenäisyyden aikana tähän listaukseen ovat tulleet myöskin viralliset liputuspäivät. Sellainen on esimerkiksi helmikuun viidennen päivän kohdalla Runebergin päivä. Muitakin tärkeäksi katsottuja tiedonantoja ilmoitetaan kuten maaliskuun kahdeksantena oleva kansainvälinen naistenpäivä ja kesäkuun neljäntenä oleva Puolustusvoimain lippujuhla. Kansainvälinen naistenpäivä ei ole virallinen eikä epävirallinen liputuspäivä kuten ei myöskään tammikuun lopulla vietettävä Vainojen uhrien muistopäivä. Nykyinen kalenteri vaikuttaa jo hieman erilaiselta, jopa aika tavalla erilaiselta kuin 100 vuotta sitten mitä tulee tiedonantojen runsauteen. Se on eräänlainen hybridi josta tätä sana voidaan käyttää ilman inflaation vaaraa tässä yhteydessä.
Mutta jos katsomme erässä toista julkaisua jonka nimi on ”Suomen kansan kalenteri”, niin löydämme sieltä tietysti saman listauksen varsinaisissa virallisissa kalenterisivuissa. Löydämme julkaisusta jokaisen kuukauden kohdalta myöskin teemapäivien listauksen. Vuonna 2026 maaliskuun osalta tuossa tapahtumien ja teemojen listauksessa on merkintä 16:n päivän kohdalla. Jotain kulttuuri-, ja uskontorajojen ylittämistä voidaan siitä löytää. Noista päivistä kahdeksan on Yhdistyneiden kansakuntien vahvistamia teemapäiviä. Näitä YK-merkinnällä varustettuja päiviä ovat maailman luontopäivä, kansainvälisen onnellisuuden päivä, rasisminvastaisen päivä, maailman runouden päivä, maailman vesipäivä, maailman ilmatieteen päivä, maailman tuberkuloosipäivä ja maailman teatteripäivä. Ollaanko tässä menty sitten menty jopa tasavaltaiskalenterin ihanteiden suuntaan. Ei suoranaisesti mutta ajatuksessa on kyllä jotain samaa. Nuo kaikki edellä luetellut päivät ovat hyvin tärkeitä päiviä kaikille siviilisaatioille, tai ainakin niiden pitäisi olla. Hyvin tärkeällä tavalla valistuksen ihanteet näkyvät tavoissa antaa joillekin päivälle erityinen teema. Alkuperäiset tasavaltalaiskalenteri ”ylimenojaksossa” olevat kuusi hyveen päivää ovat saaneet moninkertaiset vastineet.
Ranskan tasavaltalaiskalenterissa tämä päivä, maaliskuun ensimmmäinenkolmatta, oli omistettu eräälle tärkeälle kevään kasville. Päivän nimi oli Primavera ja kasvi oli kevätesikko eli Primula veris. Pieni pohjoinen kansa on tässä hieman altavastaajan asemassa kun ajatellaan kokonaisuutta. Vaikka ilmastonmuutos on tosiasia jokaisena vuonna niin kevät ei aina tule niin aikaisin kuin se on tullut tänä vuonna. Jos uusivuosi alkaisi kevätpäiväntasauksen tienoilta ja sen ensimmäinen päivä aloittaisi vuoden, niin kevätesikkoja emme todellakaan näkisi eteläisimmässäkään Suomessa. Niitä näemme yleensä vasta huhti-toukokuussa näillä pohjoisilla leveysasteilla. Parempi päivän aihe olisi varmasti aivan tavallinen kelta- narsissi. Niitähän on maaliskuun puolivälin jälkeen jo myynnissä.
Primula veris on Ahvenanmaan maakuntakukka. Kansanperinteessämme kevätesikkoa kutsutaan ”taivaan avaimiksi” koska sen kukkarypäs muistuttaa avainnippua. Se on perinteinen rohdoskasvi, jonka tärkeimmät vaikuttavat aineet ovat saponiinit. Niitä on erityisesti kasvin juurakossa, mutta myös kukissa. Kasvilla on ollut tärkeän lääkekasvin asema. Valistusfilosofit olivat hyöty-ajattelun edistäjiä ei ihme että siitä tuli vuoden ensimmäisen päivän nimikko. Sen keskeisimmät lääkinnälliset käyttötavat ovat:
I Se irrottaa limaa: Saponiinit ärsyttävät lievästi vatsan limakalvoa, minkä heijastusvaikutteena on lisääntynyt limaneritys keuhkoputkissa. Siksi sitä käytetään yskänlääkkeenä ja hinkuyskän hoidossa.
II Se Lievittää tulehdusta. Sitä käytetään usein yhdessä muiden kasvien, kuten katkeron tai seljan, kanssa poskiontelotulehduksen oireiden lievitykseen.
III Virtsaneritys ja nesteenpoisto. Kasvilla on perinteisesti katsottu olevan lievästi virtsaneritystä lisäävä vaikutus.
IV Sillä on rauhoittava vaikutus. Erityisesti kukista haudutettua teetä on käytetty kansanlääkinnässä unettomuuden ja hermostuneisuuden hoitoon.
Esikkokasvit voivat aiheuttaa joillekin kosketusallergiaa tai ihottumaa. Liian suuret määrät juuriuutetta voivat aiheuttaa pahoinvointia tai vatsavaivoja saponiinien vuoksi.
Ranskan tasavaltalaiskalenterin aikaan kasvi oli yleinen lääke, mutta nykyään on hyvä muistaa, että kevätesikko on rauhoitettu osassa Suomea, joten sitä ei saa kerätä luonnosta juurineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti