sunnuntai 15. maaliskuuta 2026

Kalentereista ja vuoden aloituksesta.


Ihminen lajina, ihmisen suku (Homo-suku) on ollut olemassa lajina kahden miljoonan vuoden ajan. Se on varsin paljon. Onko se vasta lapsuus; sitä on vaikea sanoa. Yksi asia näyttää varmalta; ihminen ei näytä aikuistuvan ja se voisi tarkoittaa sitä että ihmisen on vaikea löytää  kestävä tapaa elää tällä planeetalla.


Sanaa sivilisaatio käytetään meillä Suomessakin nykyään suvereenisti. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että Sid Meierin sivilisaatio peli olisi muokannut kirjoittavien ja ajattelevien ihmisten tajuntaa ja laajentanut käsityskykyä. Ehkä se hieman muokannutkin joidenkin tapaa ajatella, mutta joka tapauksessa maailmassa on monta sivilisaatiota jotka ovat käyneet häikäilemättömään kilpailuun keskenään. 


Maailmassa on myös useita erilaisia kalentereita. Oma länsimainen kalenterimme, niin, minäkin katson kuuluvani tähän länsimaiseen sivilisaatioon erään kansan jäsenenä, pohjautuu edelleenkin kristinuskoon ja sen juhlakiertoon. Ihmisen nimistö pohjautuu edelleenkin vanhoihin pyhimysten nimiin. Toki joillakin kuten itsellänikin voi olla jonkin vanhan uskonnon jumalan nimi nimi. Pitää tietenkin muistaa että suomalainen elämänmuoto on tietystä tarkkailu-horisontista katsoen aivan oma pieni sivilisaatio ja hyvin tarkasti suunniteltu projekti.


Joskus tulee ajateltua sitä voisiko koko kalenterin uudistaa ja millä tavalla sen voisi uudistaa. Planeettamme kiertää keskustähtemme auringon ympäri 365:n päivän ajan, tuo jakso tunnetaan vuotena. Olemme tottuneet kuukausiin, viikkoihin ja päiviin. Kuukausilla on erilaiset nimet, viikkoja yleensä numeroimme, päivilläkin on numerot mutta yleensä päiviin liittyy jonkin henkilön nimi. Omanlainen juonteensa eri on se että tietyillä päivillä voi olla kansainvälinen teemansa; tästä esimerkkinä YK.n päivä jota vietetään 24.10. Yksi mielenkiintoisimmista yrityksestä luoda uusi kalenteri, uusi ajanlasku, oli Ranskan tasavaltalaiskalenteri. Voi olla että on vielä moniakin, jotka ihailevat ja jopa noudattavat sitä.


Vanhemmiten kysyy aina mitä hyötyä kaikesta oikein on? Miksi mistään on jotain hyötyä? Jokaisesta ajatuksia herättävästä kysymyksestä on hyötyä, jokaisesta keskustelutuokiosta on hyötyä,  jokaisesta kirjoitetusta sanasta voi olla hyötyä. Kaikesta mikä saa ihmisen toimimaan paremmin ja järkevämmin itseään ja toisia ihmisiä ja koko elokuntaa kohtaan, siitä on paljon hyötyä. Kaukana kuitenkin siintää sellainen aika jolloin koko ihmiskunnalla olisi yksi ja sama kalenteri. Siitä pitää huolen nationalistinen harha ja uskontojen valta joka sekään ei näytä laantuvan.


Jos lähdettäisiin rakentamaan aikuistuneen ihmisen kalenteria pitäisi ratkaista tietysti montakin asiaa. Ensimmäiseksi tulisi kysymykseen vuoden alkamisajankohta. Se käy kaiken edellä. Vasta sen jälkeen voidaan voidaan löytää kestäviä ja järkeviä käytäntöjä. Länsimaisessa sivilisaatiossa perusta on pohjoisessa vuodenkierrossa, asiaa katsotaan pohjoisen pallonpuoliskon ihmisen näkökulmasta kiitos eurooppalaisperäisen sivistyksen. Uudenvuoden ajankohta on aina keskeinen ja tässä  sopassa merkittävällä merkittävässä roolissa on keskitalven, joulun juhla. Kyse on todellakin sopasta jossa monet ainekset ovat edelleenkin tunnistettavissa. Lähtö vuoden pimeimmästä hetkestä kohti valoa on tietysti aina luonut toivoa. Ei ihme että jotkut entisaikojen ihmiset puhuivat voittamattoman auringon juhlasta.


Jos lähdemme puhumaan kalenterista ja uudesta kalenterista, uudesta tavasta hahmottaa maailmaa, niin ei ole merkityksetöntä se tapa jolla luomme päiviin  ja vuodenkiertoon merkityksiä. Uusivuosi on keskeinen asia ja nimenomaan se mistä aloitamme ja millä perusteilla. Mutta olisiko auringon paluu eli talvipäivänseisaus oikea ajankohta? Edellä mainitut ranskalaiset valistusfilosofit aloittivat uuden vuoden syksyllä.  


Laajemmasta näkökulmasta katsottuna ihmisen oikeudet maailmankaikkeudessa ovat tietenkin kusiaisen luokkaa kuten suomalainen kirjailija Veikko Huovinen teoksessaan Havukka-ahon ajattelija sanoo. Valitettavasti ihmisen oikeudet tässä maailmassa ovat paisuneet vähän liian suuriksi.  Se tarkoittaa myöskin sitä että viimeistään aika pian pitäisi ottaa vastuu kaikista tekemisistä ja ryhtyä korjaamaan niitä vahinkoja joita on jo aiheutettu. Mitä kaikkea se sisältääkään?


Mutta kun lähdemme puhumaan kalenterista ja uudesta kalenterista voisi kevätpäiväntasaus olla konsanaan parempi lähtökohta uudenvuoden alulle kun ranskalais-viritteisen tasavaltalaiskalenterin syyskuun puolivälin jälkeinen syyspäivän tasaus. Ranskalaisilla oli lähtökohtanaan Ranskan julistaminen tasavallaksi. Taustalla kummittelee myöskin mahtavan viinikulttuuri maan tavat ja käytänteet. Tasavaltalaiskalenterin ensimmäinen kuukausi oli viininkorjuukuukausi Vendemiaire. Vuoden ensimmäinen päivä oli viinirypäleen päivä.


Ihmisen on tultava aikuiseksi. Mikä on lapsuutta on lapsuutta mutta kun tulemme aikuisiksi meidän on myös ajateltava ja käyttäydyttävä kuten aikuisen ihmisen tulee käyttäytyä. Se ei tarkoita sitä ettemme olisi leikkiviä ja lapsenmielisiä. Päinvastoin hyvä järjestys uudet järkevät tavat mieltää todellisuus, ymmärtää elokunnan kauneus ja moninaiset ihmeet, elämä monimuotoisuus sillä vasta ne antavat mahdollisuuden palata leikin ja lapseuden maailmaan. Kalenteri on hyvin tärkeässä asemassa. Ehkä kevät ja kevätpäivän tasaus tai jopa nykyisen huhtikuun ensimmäinen päivä olisivat sopiva päivä uuden tasavaltalaisen vuoden aloitukseen. Ihminen kaipaa kaikinpuolista herätystä ja heräämistä. Kevät on heräämisen ja ihmisen uudelleenpäivityksen aikaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kalenterin avauspäivä ja kevätesikko.

Ranskan tasavaltaiskalenterin laatijat halusivat aloittaa aivan jotain uutta. Vanha aikakausi sai jäädä taakse ja sen hapatus olisi kerta ka...